Kattava historiateos maailmansotien välisestä ajanjaksosta, jolloin Saksa ja Neuvostoliitto löysivät toisistaan liittolaisen valtapyrkimyksilleen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitosta ja Saksasta tuli muun maailman silmissä hylkiövaltioita. Aikaisemmista vihollisuuksistaan ja perinpohjaisista ideologisista eroavaisuuksistaan huolimatta Saksa ja Neuvostoliitto tekivät hämmästyttävän paljon poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä 1920-luvun alusta lähtien.
Vuonna 1922 Saksan ja Neuvostoliiton solmima Rapallon sopimus antoi Saksalle mahdollisuuden Versaillesin rauhansopimuksen vastaisesti kehittää asejärjestelmiään Neuvostoliiton alueella. Neuvostoliitto taas tarvitsi kipeästi uutta teknologiaa. Tämä johti sotilaalliseen yhteistyöhön, joka hyödytti molempia osapuolia.
Vuonna 1939 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Molotovin-Ribbentropin-sopimuksen salaisessa pöytäkirjassa maat jakoivat Itä-Euroopan etupiireihin, joita ne ryhtyivät uudistetuin sotakoneistoineen valtaamaan. Neuvostoliiton etupiiriin määriteltiin myös Suomi.
Yhteiset sopimukset menettivät merkityksensä, kun Hitler kesäkuussa 1941 käynnisti operaatio Barbarossan ja hyökkäsi Neuvostoliittoon.