Päiväkirja historialliselta ajanjaksolta 2020. Karanteenin rauhassa maaseudun sydämessä viihtyvä kirjailija tutkailee itseään, ympäristöään, maataan ja lähimpiään.

Onko poikkeustila meille annettu mahdollisuus, jotta näkisimme itsemme ja maailman uusina? Onko kova koettelemus juuri se, mitä itsekkääseen hyvinvointiinsa vajonnut eurooppalainen tarvitsee ravistautuakseen hereille ja solidaariseen yhteisvastuuseen?

Kirjoittaja ei hätkähtele eikä suostu vakavoitumaan vaan suuntaa suoran katseen siihen hämminkiin, mikä ihmisyhteisöissä nyt vallitsee. Huomaammeko yhtään, että luonto kiittää. Planeettamme vapautuu ylimääräisestä rasituksesta ja puhdistautuu uusiin koetuksiin. Viruksen vaikutuksilla on valoisakin puolensa.

Kirjoittaja risteilee uutisten tulituksesta kirjallisuuden, muistojen, laulujoutsenten ja kutuhaukien rauhoittavaan seuraan. Hän huomaa, että kotoista rakkaussuhdetta ulkoinen uhka vain tiivistää.