Tässä kirjassa palataan kiiltokuvien historiaan – ja muistoihin, joita ne herättävät.

Kiiltokuvat kuuluvat ennen kaikkea sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tyttöjen, heidän tyttäriensä ja vielä tyttärientyttäriensäkin lapsuuteen.
Kiiltokuvat, niiden keräily, vaihdanta ja ystäväkirjoihin liimailu on monen sukupolven yhteinen muisto, osa kollektiivista nostalgiaa, joka ihastuttaa edelleen.

Kiiltokuvien historia yltää 1800-luvulle, kun kuvia opittiin monistamaan ja käsittelemään lakan ja korkopuristustekniikan avulla niin, että ne saivat itseisarvon painoteknisinä suosikkiuutuuksina.

Suomessakin kiiltokuvia liimattiin ystävien kesken kiertäviin muistovihkoihin jo varhain, mutta koko kansan lapsuusmuistoihin ne kiertyivät ennen kaikkea sodanjälkeisistä vuosista alkaen.

Kukkakorit, enkelit, lapset, eläimet, luonto… kiiltokuvien aihemaailma oli loputon. Ehtymätön on myös muistojen virta, joka tänäkin päivänä pulppuaa kiiltokuvia keränneiden tyttöjen tarinoista.
Omista lapsuuden kiiltokuvistaan kertovat mm. Sinikka Sokka, Marjatta Tapiola, Jaana Saarinen.