Matti Rämö lentää kolmannessa matkakirjassaan polkupyöränsä kanssa Bangkokiin. Hän polkee kahdessa kuukaudessa yli 4 500 kilometriä pitkin Kaakkois-Aasian kuumia riisitasankoja, jylhiä vuoristoteitä ja suurkaupunkien kaoottisia katuja. Tienvarressa hymyilevän ihmisjoukon hillitön, iloinen kannustus, hengille pystytettyjen alttarien hiljaisuus ja kivi-Buddhat saattelevat menoa tulvavainioilta viidakkoon.

Reitti kulkee Angkorin muinaisen temppelialueen kautta Phnom Penhiin, josta Mekongjoen suistoon Vietnamiin. Ho Chi Minh Citystä (Saigonista) tie vie ylängölle Keski-Vietnamiin ja Laosiin sekä takaisin Mekongin varteen. Laosin jylhistä maisemista alkaa paluu Bangkokiin.

Koirat ahdistelevat polkijaa Thaimaassa, menneisyyden haamut Kambodžhassa. Vietnamissa trooppinen hirmumyrsky pyyhkäisee liikkeelle maanvyörymien sarjan pari viikkoa ennen vuoristo-osuuden alkua, ja savimassojen raivaus on vielä kesken sodanaikaisella huoltoreitillä. Laosilaisessa vuoristokylässä katkenneen pinnan vaihtoa seurataan rynnäkkökivääri selässä. Lapset, porsaat, kanat ja vuohet juoksentelevat ajolinjalle. Mutta kilometrit taittuvat kannustavassa ilmapiirissä.

Maantieteilijä-toimittajan intohimolla Rämö kuvailee matkan etenemistä maisemasta toiseen ja sitä, kuinka seudun levottomien vuosikymmenten perintö sekoittuu tulevaisuudenuskoon. Hymyillä kannattaa aina. Silloinkin, kun asiat eivät suju ihan parhain päin.